Sadomasochistic organizational cultures

I have lately been interested in power, and remembered a very interesting point of view. I am sorry that I cannot give references, this is based on a memory of an article, written years ago by a researcher in a Finnish magazine “Aseman Lapset”.

Just knowing this pattern and being able to recognize it may reveal nonfunctional organizational (sub)cultures and bad leadership.

There are many organizations, whith two distinct classes of power users and targets:

  • hospitals: staff and patients
  • schools: teachers and students
  • prisons: guards and prisoners
  • army: leaders and soldiers

The phenomenon has been recognized first in the extreme settings, but is easily seen in normal companies when you know the pattern:

  • companies: work supervisors/bosses and workers
  • product development companies: business (decides) and designers (deliver promises)

One characteristic of these organizations is that the powerful class is causing pain to the targets. It may be forcing to work, physical pain, restricting fulfilment of different needs. This is painful for both parties, and people need mechanisms to relieve the pain.

One facet of the cultural solution may be a sadomasochistic interpreatation of pain and dominance as pleasant.

  • heavy use of humor, even harsh
    • pigs and chicken in Scrum?
  • seeing “us” better than “them”. Assuming the other class does not know or understand, is stupid or stubborn.
    • For example prisoners regard guards inferior to them.
  • communicating across the class boundary in a way that prevents emotional connection.
    • using alienating language

What is relevant in organizational setting is that this kind of situation constrains heavily the Organizational Conversation (Term as used in Complexity Theory in Organizations). It also reinforces the status quo, class boundaries and limited dialogue. This causes:

  • loss of talent, creativity and learning
  • loss of relevant feedback
  • not recognizing weak signals
  • loss of work satisfaction and commitment to work

Some cure, if you wish to move to more self-organizing, self-motivating direction. Please remember, that changing habits and culture is very hard!

  • open discussion and recognition of the specific situation
  • in bad cases competent facilitation needed
    • conflict resolution, debriefing and reconciliation
  • changing power settings
  • start to improve the concrete pain points 
Advertisements

One Comment on “Sadomasochistic organizational cultures”

  1. Jukka says:

    Very interesting indeed. Maybe you should also read this about organizations: http://www.collinsff.org

    Continuing in finnish – I copy a post of mine:

    “Collins Family Foundationin rahoittaa projektia Cultural Evolution in Business, jossa on mukana aikamme yksi merkittävin antropologi Peter J. Richerson. Projektissa sovelletaan evolutiivista kulttuurintutkimusta yritysmaailmaan.

    Richerson ja kumppanit kritisoivat varsin voimakkaasti rationaalisen valinnan teoriaa joka mallittaa ihmistä omaa etuaan (utiliteettiaan) maksimoivana toimijana – Homo Economicuksena. Rationaalisen valinnan teoriaa sovelletaan yritysmaailmassa usein niin että oletetaan jokaisen työntekijän ajavan yksinomaan omaa etuaan. Yrityksen ainoa mahdollisuus on erilaisilla palkitsemismenetelmillä – esimerkiksi optioilla – ohjata työntekijää toimimaan yrityksen edun mukaisesti.

    Tosiasiassa työntekijän mallittaminen puhtaasti itsekkäänä toimijana kuvaa huonosti työntekijän toimintaa yrityksessä. Yleensä työntekijät eivät toimi kovinkaan itsekkäästi vaan tekevät yhteistyötä keskenään. Yhteistyön edellytyksenä on kuitenkin yhteisyyttä edistävä “moraalinen yritys”. Jos yrityksen johto olettaa työntekijöiden olevan yksinomaan itsekkäitä ja jopa tukee tällaista itsekkyyttä, yritys saa mitä pyytää.

    Tosiasiassa itsekkään toimijan metafoora kuvaa paljon paremmin simpansseja kuin ihmisiä. Ihminen on ultrasoosiaalinen eläin joka tekee (yleensä) yhteistyötä jos muutkin tekevät. Yhteistyön aktivoituminen vaatii kuitenkin että yritys tukee yhteistyötä – äärimmäisessä tapauksessa myös ns. kepillä. Jos ihmisyksilö todella olisi yhtä itsekäs kuin simpanssi ei keskisuurikaan yritys voisi toimia ollenkaan.

    Ihminen ei muistuta sosiaalisena toimijana juurikaan lähimpiä sukulaisiaan vaan pikemmin ns. eusosiaalisia hyönteisiä eli muurahaisia ja mehiläisiä. Ihminen eroaa muurahaisista lähinnä siinä että ihmisten yhteistyö on ehdollista. Ihminen harjoittaa yhteistyötä jos hän elää “moraalisessa yhteisössä”, eli yhteisössä joka tavalla tai toisella rankaisee yhteisten normien rikkojia, mutta toimii muuten melko itsekkäästi tai rajoittaa yhteistyön lähimpiin sukulaisiinsa ja ystäviinsä. Ihminen on toki aina sekä itsekäs että yhteisöllinen toimija mutta yhteistyön määrä vaihtelee voimakkaasti olosuhteista riippuen.

    Yritykset maksavat kalliin hinnan elleivät ymmärrä ihmisen todellista luontoa vaan tarrautuvat rationaalisen valinnan teorian yksinkertaistettuun ihmiskuvaan. Kokeelliset taloustieteilijät ovatkin havainneet että rationaalisen valinnan teoriaa uskomaan ehdollistetut taloustieteilijät ovat keskimääräistä huonompia yhteistyön tekijöitä kuin muut ihmiset.”

    Uusklassiset ekonomistit uskovat että taloudellinen yhteisö toimii parhaiten kun yksilöt toimivat itsekkäästi mutta “markkinoiden näkymätön käsi” ohjaa yhteisön kuitenkin parhaaseen kokonaistuloksen. Richerson ja kumppanit puhuvat markkinoiden näkymättömän käden sijasta moraalisesta näkymättömästä kädestä, joka ohjaa yrityksen työntekijät yhteistyöhön yrityksen parhaaksi. Tuota kättä ei saa antaa kenenkään individualistisuuden ihannoijan tai virheellisen ihmiskuvan viljelijän katkaista. Parhaimmassa tapauksessa yritys onkin superorganismi joka toimii koordinoidusti yhteisen päämäärän hyväksi:

    Yritykset, kuten mitkä tahansa keskisuuret ihmisyhteisöt, ovat superorganismeja jotka ovat monella tavalla samanlaisia kuin heimot joissa esi-isämmme elivät.”

    Richersonin paperi ihmisen ultrasosiaalisuudesta on tässä:

    http://www.sscnet.ucla.edu/anthro/faculty/boyd/ultra.pdf

    Boydin ja Richersonin kirja Ei Pelkästään Geeneistä on nyky-yhteiskuntatieteen – ja organisaatiotutkimuksen – perusteoksia. Linkedin sivullani on muutama muukin kirja mainittu.